torstai 7. joulukuuta 2017

Final post

Moi! Hi!

Kuten otsikko mainitsee, jätän tämän viimeiseksi postaukseksi, ainakin tällä erää. Eipä tässä oikein ole paljoa sanottavaakaan, muutamia random-kuvia laitan vielä.
Suomessa on jo siis melkein kolme kuukautta oleiltu, opinnot jatkuu, oma kämppä löytyi ja käänteiskulttuurishokkikin on ollut päällä jo yli kuukauden eikä loppua näy... Onneksi olen tavannut uusia japanilaisia opiskelijoita, muutamia Hokkaidoltakin ja pari Hokudain ystävääni (jotka ovat vaihdossa Helsingissä) kävi jo kylässä, mikä oli oikein mukavaa!

Like the title mentions, this will be the last post, for now at least. There's not much to say either, I'll put some last random pictures.
I've been in Finland soon for 3 months, studies continue, found an apartment and reversed culture shock has made my life hell for over a month and there's no end in sight... Luckily I have met the new Japanese students, some of them from Hokkaido too, and two of my Hokudai friends studying in Helsinki visited me recently which was so great!


My only photos from local grocery store :-P

Kuten varmaan jo ihan ensimmäisessä postauksessa mainitsin, saatan jatkaa tätä blogia kun teen toisen vaihtoni saksankieliseen maahan, mutta en ole lainkaan varma asiasta, voi olla etten jatka tätä ollenkaan ja tämä jää vain tänne tällaisenaan. Sen näkee sitten.
Like I probably mentioned in the very first post, I might continue this blog during my 2nd exchange in a German speaking country, but I'm not sure. We'll see. It might just stay like this here.

Yksinkertaisuudessaan vaihtovuosi oli aivan mahtava ja kasvattava kokemus, suosittelen kaikkia rohkeasti lähtemään! Sapporo vaihtokohteena oli loistava viihtyisä kaupunki ja Hokudai kaunis ja hyvä yliopisto. Hokkaidon ihanaa ruokaa jäi ikävä, mutta vielä enemmän ihania ystäviäni ja kaikkia ihmisiä, jotka vuoden aikana tapasin! Kuulemma vaihtovuotemme aikana Hokkaidolla nähtiin pahin lumimyrsky 50 vuoteen, sekä kuumin kesä 120 vuoteen (en ole täysin varma pitävätkö siis paikkansa, mutta kieltämättä lunta pyrysi ja kesä oli kuuma!).

In its simplicity the exchange year was a wonderful growth experience, I strongly recommend an exchange year for everyone! Sapporo as an exchange destination was a great and cozy city and Hokudai a good university with its beautiful campus. I miss Hokkaido's delicious food, but what I miss the most are my dear friends and all the people I met during the year! Apparently during our exchange Hokkaido saw its worst snow storm in 50 years and hottest summer in 120 years (although I'm not completely sure if it's true, but it definitely did snow hard and the summer was hot!).


Inside a karaoke room

Kiitän kaikkia lukijoita, toivottavasti joillekin tästä oli edes hieman apuakin jos sattui tänne päätymään ja miettii Hokudaita tai Sapporoa vaihtokohteekseen.
I want to thank all the readers, hopefully someone found it even a bit helpful if they happened to find this blog and consider Hokudai or Sapporo as their exchange destination.

maanantai 27. marraskuuta 2017

The last two weeks in Japan #2

Heissan! Hello!


Maanantaina 4.9. näinkin uudestaan perjantaina näkemiäni Sapporon ystäviä Shinjukussa jossa hengasimme. Välissä kävin myös katsomassa SHIN:in konsertin Ebisussa (SHIN on siis entisen hajonneen ViViD:in vokalisti joka on nyt soolouralla, rakastin sitä bändiä valtavasti) ja palasin takaisin Shinjukuun. Ilta oli todella mukava, tällä kertaa jätin todellakin hyvästit ystävilleni.
On Monday 4th of September I saw my Sapporo friends again and we hung out in Shinjuku. Inbetween I went to Ebisu to see a concert of the solo vocalist SHIN (who was a vocalist of former band ViViD which I loved a lot) and went back to Shinjuku. The evening was really nice, this time I left the final goodbyes to my friends.


Seuraavana päivänä tapasin toisen Sapporon ystäväni ja hengasimme Shinjukussa myös. Ensin kävimme karaokessa, jonka jälkeen menimme keilaamaan ja sitten syömään izakayaan vaikka olikin aikaista. Syönnin jälkeen ystäväni joutui kuitenkin palaamaan vanhempiensa luo ja minä palasin majapaikkaani.
Next day I met another Sapporo friend and hung around in Shinjuku again. First we went to karaoke, then bowling and then ate in izakaya even though it was early. After that my friend had to leave and I returned to my air bnb.


Keskiviikko 6. päivä oli jälleen päivä, jolloin ei ollut mitään menoa. Käytin päivän kuitenkin suurimmalta osin laukkuni pakkaamiseen (jälleen oli tuskaista pakata 30kg edestä tavaraa sinne)...
Wednesday the 6th was the second day when I had absolutely no plans. I spent the day packing my 30kg luggage again...

Torstai oli todella onnistunut päivä! Pakkailin alkupäivän, iltapäivällä menin viimeiseen konserttiin Tokiossa, vuorossa oli ∞INFi2TY. Konserttipaikka oli hyvin pieni, joten keikka oli intensiivinen ja oli hauskaa! Hyviä biisejä, hymyilevät jäsenet ja fanit (oli jopa 3 ranskalaista fania myös!). Keikan jälkeen oli myös mahdollisuus ottaa kuva bändin kanssa! Konserttilippuni mahdollisti sen, että sain toisenkin kuvan, joten valitsin kaksi lempijäsentäni istumaan viereeni. Jännitin taas ihan hulluna, mutta hyvin meni, sain puhuttua bändin kanssa hieman (mm. että olen Suomesta ja palaan sinne sunnuntaina, opiskelin Sapporossa jne.) ja he kohteliaasti kysyivät kuinka sanoa "kiitos" suomeksi. Yritin opettaa, mutta jostain syystä he eivät vaan saaneet sitä oikein, arvostan kyllä kovasti yritystä! :-P Vielä lopussa kun juuri olin poistumassa verhon taakse he yrittivät lausua sitä, kiitin heitä takaisin ja lähdin.
Seuraavaksi lähdin Shibuyaan, jossa tapasin japanilaisen kaverini ja lähdimme testaamaan vankilateemaista ravintolaa nimeltä Alcatraz E.R. Olin todella innoissani, eikä paikka pettänyt odotuksiani! Söin paistettua riisiä ja tilasin erilaisia shotteja ja juoman, jossa oli inkivääriolutta ja tequilaa. Kesken kaiken valot yhtäkkiä sammutettiin ja kuului karmiva ääni joka puhui stereoista, sekä askelia ja pian ihmiset eri "selleissään" rupesivat kiljumaan. Me istuimme vastapäätä yhtä oviaukkoa jonka eteen oli vedetty verho, ja pian näin sen alta lähestyvät askeleet ja sieltä tuli pelottava pelle pesäpallomailan kanssa! Olin kauhuissani (vaikken pellejä pelkääkään) ja se tietysti tuli meidän selliimme ja ihan korvani juureen... Onneksi se ei viipynyt kauaa vaan lähti sitten seuraavaan selliin. Pian valot palautettiin ja pystyimme jatkamaan syömistä.
Sulkemisajan jälkeen kiertelimme Shibuyassa ja päädyimme toiseen izakayaan toviksi, kunnes lähdimme Harajukuun käymään söpössä pikkubaarissa. Olimme sielläkin jonkin aikaa, kunnes oli aika palata nukkumaan. Ihana viimeinen Tokio-päivä.

- Thursday was a very succesful day! In the evening I had my last concert in Tokyo; ∞INFi2TY. The venue was small and concert was fun and intensive! 
- I could take 2 photos with the band (had to choose 2 favourite members to sit next to me while others were behind us) and talk with them a bit! They even tried to say thank you in Finnish ("kiitos").
- Next I went to Shibuya to meet my Japanese friend and we went to check the prison themed restaurant Alcatraz E.R. which was so cool! I ate fried rice and ordered many shots and a drink that had ginger ale and tequila together.
- Suddenly all the lights were switched off and a creepy voice talked through the stereos. Then people in their "cells" started to scream. I almost screamed too when a clown with a baseball bat came behind a curtain (we sat opposite of that doorway) and of course it had to come right next to me... Luckily I'm not afraid of clowns, then it would have been even worse. It continued its way to other cells and soon lights were switched on again and we could continue eating.
- After Alcatraz E.R. we went to some izakaya for a while and then visited a cute little bar in Harajuku. We spent some time in there too until it was time to return back to air bnb. What a lovely last Tokyo day.

Yes, the rice was like this on purpose.
Some izakaya food
kurkku = cucumber/throat

Perjantaina puoliltapäivin lähdin Tokiosta luotijunalla Nagoyaan. Hyvin pääsin laukkuni kanssa perille hostelliin, joka muistutti kapselihotelleja. Nagoyassakin oli todella kuuma, joten kävin suihkussa ja rentouduin hetken ennen kuin lähdin viimeiseen konserttiini Japanissa. LONDBOY kolmannen ja samalla viimeisen kerran. Tässäkin konsertissa oli kaksi muuta ulkomaalaista lisäkseni. Jälleen kaikki hyvät biisit sekä lempparini kuulin, hieman haikeaa oli ajatella että ne kuuli nyt viimeistä kertaa ikinä. Konsertin jälkeen Rio oli myymässä chekejä, ja tällä kertaa ei sentään erikois-chekiä tullut, mutta se ei haitannut, sillä seuraavana päivänä heidät näki taas fanitapahtuman merkeissä.
On Friday I left to Nagoya by bullet train, I stayed in a hostel that resembled capsule hotels. It was very hot in Nagoya too, so I took a shower and relaxed before I went to my last concert in Japan. LONDBOY for the third and last time. In this concert there were two foreigners with me. Again got to hear all the good songs and my favourites, it was bit sad to hear them for the last time ever. After the concert, Rio was selling chekis, and this time I didn't get the special one, but it was okay as I would see them the next day in the fan event.


Viimeinen kokonainen Japanin päiväni alkoi tavaroiden pakkaamisella ja jätin laukkuni hostellille odottamaan lähtöäni kentälle (seuraava majapaikkani, kapselihotelli, oli kentän sisällä). Söin aamupalan jossain tavaratalon sisällä ja lähdin turisteilemaan viimeistä kertaa, nimittäin katsomaan Nagoyan linnaa. Oli todella mukavaa kierrellä siellä, vaikkei se Himejiä lyökään. Sieltä lähdin sitten fanitapaamiseen, joka oli ensimmäinen minulle Japanissa (jännitti että miten pärjäisin, olin lukenut vain netistä miten homma toimii niissä). Jonottaessamme sisälle saimme kirjoittaa kysymyksiä bändille (minäkin raapustin kolme seinää vasten, huomasi heti että ulkomaalainen oli ne kirjoittanut kuten myöhemmin kävi ilmi), ja menimme hissillä ylös pienehköön kokoustilaan, jossa istuimme/seisoimme ja bändi istui pöydän takana etuosassa. Aluksi oli Q&A, toinen kitaristi Kanade luki fanien kysymyksiä ja kaikki vastasivat. Minultakin luettiin kaksi kysymystä (olin mielissäni, mutta samalla hermostunut, kun Kanade sanoi että "Tämä on ulkomaalaisen kirjoittama" :-P)! Kysymykseni, jotka luettiin, olivat että mitä he tekisivät ensimmäisenä viimeisen konserttinsa jälkeen (mihin he kommentoivat että mielenkiintoinen kysymys), ja mikä oli heidän lemppari japanilainen sanansa. Pian Q&A loppui, jonka jälkeen oli aika jonottaa nimikirjoituksia ja kättelyitä. Nimmareita varten otin yhden heidän CD:nsä kansilehtisen. Jotkut ottivat pyyhkeisiin, pehmoleluihin, lippuihin, kännykänkuoriin jne.
Ensimmäisenä oli Kanade, joka kysyi olinko kirjoittanut ne kysymykset ja kehui niitä. Kiitin kovasti, ja kättelimme. Seuraavaksi oli basisti Teika ja hän sanoi jotain englanniksi ja kysyi sitten japaniksi että osaanko puhua japaniksi, johon vastasin että osaan ja hän kiitti. Jälleen kättely ja siirryin vokalisti ROYhin, joka huudahti iloisesti kun saavuin hänen eteensä (tunnisti nyt kai samantien) ja kysyi nimeäni (piti toistaa muutaman kerran, kunnes japanilaismaisesti tavuttaen hän sai selvän; he-ru-ka) ja hän käytti kansilehtisestä kokonaan toisen sivun. Hän puhui englanniksi koko ajan ja taas kättely. Sitten oli rumpali Ryogan vuoro. Hän kysyi mistä maasta olin ja onko siellä (Suomessa) hyvää riisiä. :-P Huvitti kamalasti. Hän toivotti turvallista kotimatkaa ja jatkoin viimeisen jäsenen luo, joka oli toinen kitaristi Rio ja hän myös kiitti. Muilla oli loistava kädenpuristus paitsi Riolla, jolla oli "kuollut kala" puristus.
Sitten odottelimme, että kaikki olivat käyneet jäsenet läpi. Sillä välin ostin lisää chekejä ja juttelin eilisessä konsertissa olleille ulkomaalaisille faneille, jotka olivat Brasiliasta, he olivat todella mukavia ja olivat myös olleet katsomassa SuG:in jäähyväiskonserttia. Kun kaikki olivat valmiita, oli aika ottaa yhteiskuvat! Olin todella innoissani, minulla oli jo kaksi kuvaa ROYn kanssa, mutta nyt koko bändi pääsisi samaan kuvaan! Onneksi ei tarvinnut itse pidellä puhelinta, olisi käsi tärissyt liikaa, vaan Kanade otti puhelimet ja kuvat kun muu bändi kokoontui sillä välin ympärille. Kuvan jälkeen ROY kiitti vielä kerran ja kätteli minua, toivotin heille hyvää jatkoa ja lähdin ihanien muistojen kera kohti hostellia, jossa puhuin siskoni kanssa puhelimessa melkein tunnin (netin kautta siis). Sitten otin laukkuni ja lähdin raahautumaan kohti lentokenttäjunaa, jonka tietysti piti olla kauhean kaukana, mutta onneksi kohtelias englantia puhuva japanilaismies tuli avukseni ja kantoi laukkuni portaissa, en olisi selvinnyt yksin saati löytänyt sitä hemmetin junaa.
Porttien jälkeen tuli kuitenkin toiset isot portaat eikä hissiä ollut (avulias mies oli ottanut toisen linjan jo), joten yritin mennä portaita alas, mutta eihän siitä mitään tullut, olisi laukku lähtenyt vyörymään alas. Onneksi taas tuli ihana kohtelias japanilaismies paikalle nähdessään ahdistukseni ja kysyi kantaisiko hän sen alas. Niinpä olin taas pelastettu ja ehdin juuri ja juuri junaankin.
Kentälle saavuttuani kirjauduin sisään kapselihotelliin, söin, ja hain toisen matkalaukkuni joka oli onneksi saapunut Sapporosta, se tuntui niin kevyeltä verrattuna 30kg laukkuun vaikka sekin oli ääriään myöten täynnä. Sitten vain odottelin nukkumaanmenoa, ja sen jälkeen lähtöä, joka oli 10.9. aamulla. Aluksi oli väärinkäsitys laukun ylipainomaksusta (piti maksaa yli 500€, mutta onneksi se oli vain virhe ja maksoin reilusti alle satasen loppujen lopuksi), mutta muuten matkat sujuivat vaivattomasti ja palasin Suomeen molempien laukkujen kera.

- My last full day in Japan started with packing, I left my suitcase in the hostel to wait for the evening, and had breakfast inside some department store. Then I went to see Nagoya castle, I enjoyed it.
- Then I had LONDBOY's fan event that was my first in Japan and I was nervous. We wrote our questions to a piece of paper and went to the event space where the band was sitting behind a long table in the front.
- First there was the Q&A, guitarist Kanade read the questions and everyone answered. He read two of my three questions (I was happy but also nervous as he stated aloud that they were written by a foreigner, clearly my kanji attempts against a wall looked awful lol).
- Then it was time for signatures and handshakes. Kanade asked me if I had written the questions and then praised them, bassist Teika asked if I can speak Japanese, vocalist ROY gave a happy shout when he saw me again and asked my name so he could write it to the CD cover booklet I used for the signatures. Drummer Ryoga asked where I was from and if there's good rice (this amused me greatly) and finally there was other guitarist Rio who also thanked me. Everyone had a good firm handshake except Rio that had the "dead fish" handshake. :-P
- We waited until everyone had had their signatures, meanwhile I bought more chekis and talked with the two foreign fans that were in yesterday's concert. They were from Brazil and so friendly! They had been in SuG's farewell concert too.
- Then it was time for group photos! I was happy to have the whole band in the picture too, I had two with ROY already haha. Luckily Kanade took the selfies, my hand would have shaken too much. ROY shook my hand once more and thanked, I wished them good luck and left with lovely memories. I talked with my sister for one hour before I started to leave towards the airport where my next accommodation was (a capsule hotel inside the airport).
- I was lucky to have two friendly Japanese men to help me with the suitcase in the stairs and find the right train to the airport. There I checked in, ate, had a shower and picked up my 2nd suitcase that luckily had arrived from Sapporo. Then I just waited for the departure next morning (10th of September).
- All the flights went well, first there was a misunderstanding with the payment of the extra weight of the other suitcase (first had to pay over 500€, but in the end it was far less than 100€). I arrived safely in Finland with both suitcases.


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

The last two weeks in Japan #1

Hei! Hey!

Viimeiset pari viikkoani Japanissa alkoivat siis perjantaina 25.8. Loppujen lopuksi tuli valvottua koko yö pakaten ja katselin auringonnousua. Asuntola-manageri tuli 7:30 tarkastukseen ja antoi läksiäislahjankin. Sitten raahasin itseni ja 30kg laukkuni lentokentälle ja jätin Sapporon ja Hokkaidon taakseni. :'( 
Tämä päivä oli todella todella pitkä ja myös stressaava. Nukuin koneessa ja bussissa kohti Tokion keskustaa. Tuskaillen raahasin laukkuani ja Tokion asemalta otin junia, jotta pääsin Okuboon, jossa air bnb sijaitsi. Matkalla söin, oli todella kuuma päivä. Kiireessä vein laukkuni majapaikkaan ja pikasuihku, sillä piti lähteä ensimmäiseen konserttiin. Lähdin myöhässä enkä meinannut löytää konserttipaikkaa. Luulin olleeni liian myöhässä ja missanneeni REIGN:in, mutta he onneksi soittivat viimeisenä, joten yli tunti jäi odotteluaikaa. Kaksi muuta bändiä eivät niin kiinnostaneet. Keikka oli mahtava, kuulin lempibiisini ja tunnelma oli huikea, olisin halunnut nähdä heidät uudestaan!
Konsertin jälkeen oli tarkoitus tavata Japanilaisen kaverin kanssa Shibuyassa, joten suuntasin sinne Ikebukurosta. Izakayassa hengasimme ja söin pitkästä aikaa. Sieltä lähdimme yöklubille, mikä oli jännittävää, yksi tavoitteistani oli tsekata Tokion yöelämä ja olihan se jännää. Väsymystä kyllä pukkasi koko ajan, mutta koko yön jaksoin ihme kyllä valvoa ja todella hauskaa oli! Jalat särkien juna-asemalta kävelin majapaikkaani ja nukuin noin 4 tuntia, kunnes oli aika taas herätä pitkään päivään.

- So my last couple weeks in Japan started on 25th of August. I had packed the whole night and left Hokkaido in the morning with my 30kg luggage.
- The day was looong and stressful, I slept everywhere I could and prepared myself for REIGN's concert and meeting Japanese friends and going out. First I had trouble to find the concert venue (I thought I was too late and missed REIGN), but in the end I arrived on time, just missed another band that played first but I didn't like them. REIGN was awesome live, I really want to see them again!
- After the concert I went to Shibuya to meet my friends and we started in izakaya and then went to some night club. I was nervous but excited as I had wanted to check out Tokyo's night life and now I could do it! I was super tired the whole time but still had the energy to stay up almost the whole night (again) and had so much fun! Feet screaming from pain I walked from the station to my air bnb and slept for 4 hours before another long day started.


Kävin suihkussa ja tapasin yhden tuutori-opiskelijani omasta ryhmästäni (jonka näin viimeksi joulukuussa) ja söimme Shin-Okubossa. Oli todella mukava tavata hänet taas ja jutella niitä näitä. Hän oli seuraavana päivänä lähdössä vaihtoon Unkariin, joten hän saattaa käväistä taas Suomessa ennen kuin palaa Japaniin. Hän vei minut myös vietnamilaiseen kahvilaan, jossa join kananmuna-kahvin, oli yllättävän hyvää! Sen jälkeen minun piti lähteä kohti seuraavaa konserttipaikkaa Shinkibassa, jossa oli A9:n 13-vuotis-juhlakonsertti (jonka lipuista stressasin Sapporossa, mutta onneksi sain sen ajoissa ennen lähtöäni). Olin todella iloinen, että näin A9:n toisenkin kerran. 
Helteessä piti odotella ovien avaamista, keikkapaikka oli suuri. Konsertti oli hieno ja oli hauskaa! Siitä tehdään DVD, jonka saatan ostaa. Sitten majapaikkaan paluu, rättiväsynyt olin taas ja meninkin suoraan nukkumaan, sillä seuraavana päivänä olisi taas konsertti.

- I met one of my own tutor students in Shin-Okubo (last time I met him in December) and we had lunch together. He also took me to a Vietnamese café where I tasted an egg coffee, surprisingly good. It was fun to talk about stuff, he was going to Hungary the next day for exchange so we might see next year if he visits Oulu again.
- Then I had to go for the A9's 13th anniversary concert in Shinkiba, I was happy to see them again and the concert was fun! After it I went back home exhausted and straight to bed, next day there was another concert waiting.


Aikaisin piti herätä, mutta tunteja oli sen verran enemmän, etten tuntenut itseäni zombiksi enää. Lähdin Shinagawan asemalle (jossa olin viimeksi perheeni kanssa, nostalgista) ja otin sieltä luotijunan Hamamatsuun, Shizuokaan, jossa oli Codomo Dragon:in konsertti (halusin nähdä heidätkin toiseen kertaan). Matka ei onneksi ollut pitkä ja lähdin sen verran aikaisin, että minulle jäi vapaa-aikaa ennen konserttia, mutta menin jonottamaan fanituotteita ja sitten istuin puistossa kunnes ovet avattiin. Hieno konsertti jälleen, ja onneksi menin Shizuokaan saakka heitä kuuntelemaan, sillä kuulin tällä kertaa kaksi lempibiisiäni heiltä (joita eivät soittaneet Sapporossa) ja olin taivaissa sen takia, lol. Sitten takaisin asemalle ja luotijuna takaisin Tokioon. Torkahdin siellä ja meinasin pysäkkini missata... Suoraan taas nukkumaan ja kerrankin seuraavana päivänä ei ollut mitään ohjelmaa, joten olin koko päivän majapaikassani ja lepäilin ja katsoin sarjoja netistä.

Early awake again, but this time I didn't feel like a zombie anymore. I took a bullet train from Shinagawa to Hamamatsu, Shizuoka. There was Codomo Dragon's concert (I wanted to see them for the 2nd time as well) and I'm glad I went, I got to hear my 2 favourite songs they didn't play in Sapporo. After the concert I took a bullet train back to Tokyo and for once I didn't have anything the next day so I just stayed in the air bnb and did nothing.


Tiistaina 29.8. oli kuitenkin taas aika mennä, mutta ei konserttiin. Aamulla klo 7:30 bussilla lähdin Sendaihin tapaamaan vielä japanilaisia ystäviäni. Nukuin bussissa ja saavuin päivällä perille. Söin entisen Oulussa olleen vaihtarin kanssa jota näin helmikuussa viime Sendain reissullani. Kävimme myös parissa levykaupassa ja juttelimme kahvilassa, kunnes palasimme rautatieasemalle ja tapasin kaksi tuutori-opiskelijaa, oli mukavaa nähdä heitäkin! Heidän kanssaan kävimme syömässä okonomiyaki-ravintolassa ja kävelimme isoa ostoskatua pitkin kunnes oli aika lähteä takaisin Tokioon. Bussi lähti klo 22:05 ja saapui klo 5:n jälkeen Shinjukuun. Nukuin taas koko matkan. Oikein mukava lyhyt reissu oli ja sen arvoista!

On Tuesday 29th it was time to go again, but not to a concert, but to Sendai! I wanted to see my Japanese friends for the last time and took a morning bus at 7:30 there. I met an old exchange student who was in Oulu and whom I met in February during my last visit. We had lunch, visited couple CD stores and talked in a café. Then we returned to the train station and I met two tutor students, it was so nice to see them as well! We ate dinner in okonomiyaki restaurant and walked in a shopping street until it was time for me to take a bus back to Tokyo. The bus left at 10:05pm and arrived in Shinjuku after 5am. It was a nice short trip and definitely worth it!


Loved the cover!

Keskiviikkona ei alun perin ollut suunnitelmia, mutta olin pari päivää aiemmin spontaanisti ostanut lipun LONDBOY:n vokalisti ROYn synttärikonserttiin Ebisussa (en ollut aluksi varma ostotavasta nimittäin, mutta se olikin loppujen lopuksi helppo). Lahjaksi annoin Suomi-kamaa jota oli vielä vähän jäljellä (loput meni japanilaisille ystävilleni) ja kirjoitin synttärikortin japaniksi. Kiire tuli taas ja paniikissa konserttipaikalle, onneksi tällä kertaa en eksynyt ja saavuin juuri ajoissa! Hyvät biisit soittivat ja cosplay-asuissa olivat, he myös vaihtoivat osia ja soittivat hyvin muitakin soittimia ja toinen kitaristi lauloi hyvin. Sitten vain ROY jäi lavalle ja lauloi eri yhtyeiden biiseistä pätkän. Hauskaa oli jälleen, tiivis tunnelma ja chekien ostoa odotettiin 40 minuuttia, ennen kuin synttärisankari itse tuli niitä myymään! Tosin olin niin perällä jonossa, että hän ehti lähteä ottamaan yhteiskuvia onnekkaiden kanssa, jotka voittivat taas erikois-chekin. Basisti Teika oli myymässä chekejä kun saavuin siihen ja ostin niitä neljä, JA TAAS, voitin sen erikois-chekin!! En voinut uskoa tuuriani! Olin ajatellut antaa lahjakassini Teikalle ja sanoa että antaa sen ROYlle, mutta nyt pääsin antamaan sen itse! Annoin puhelimeni kitaristi Riolle joka oli ottamassa kuvat. Ojensin lahjakassini ROYlle toivottaen hyvää syntymäpäivää ja hymyillen hän otti sen vastaan ja kiitti. Hieman sain juteltua (kun Suomi tuli puheeksi hän tajusi että olin sama henkilö kuin heinäkuussa, nyt olin vain ilman silmälaseja), otimme kuvan ja sitten oli aika lähteä. Taas leijailin onnesta ja palasin majapaikalleni nukkumaan.

- Originally on Wednesday I didn't have any plans, but I had spontaneously bought tickets to ROY's birthday concert (LONDBOY's vocalist) couple days earlier (thought it was difficult to buy the tickets but it wasn't) and I'm so glad I went!
- The concert was fun and different (they were cosplaying and changing parts, the 2nd guitarist was a good singer), ROY was also alone on stage and sang short parts of other bands' songs.
- Afterwards we waited for chekis and ROY sold them himself! I was so behind the line that he had already gone to take photos with the lucky ones so the bassist Teika was selling the chekis by the time I got there. AND AGAIN, I won the special cheki!! I couldn't believe my luck!
- I could give my present (Finland stuff ofc) to him personally, chatted a little and we took the photo together and it was time to go, I was beyond happy!



Torstaina 31.8. näin viimeisen kerran DaizyStripper:in. Heitä näin eniten kokonaiset 5 kertaa (en tiedä tulevatko he koskaan Eurooppaan, samoin kuin A9). Päivä oli rento, illalla kerrankin lähdin ajoissa konserttipaikalle tuttuun Shinjuku ReNY:yn, jossa näin heidät kesäkuussa. Saavuttuani pääsin suoraan sisään, sillä B-lippulaiset pääsivät juuri silloin. Hyvän paikan sain ja pian show alkoi. Loistava ja energinen keikka jälleen, jäi ikävä jo! Keikan jälkeen oli taas mahdollisuus ottaa kuva bändin kanssa kun osti levyjä, joten tietysti halusin taas kuvan ja sainkin sen! Ylävitoset kaikkien kanssa ensin ja sitten kuva. Ikionnellisena lähdin ja palasin majapaikkaan taas, jossa vielä valvoin. ROY oli postannut instagramiinsa kuvia, ja yhdessä niistä oli kohta minun kortistani, jossa olin kehunut hänen englannin taitojaan ja hän oli siitä mielissään! Hyvillä mielin jälleen nukkumaan ja pitkään sain nukkua taas.

- On Thursday 31st I saw DaizyStripper for the last time. I saw them the most (5 times as I don't know if they will ever come to Europe).
- The concert was in Shinjuku ReNY (was there in June), got a good position and the concert was energetic. Again there was a chance to take a photo with the band and I got it, was so happy!
- When I got back to air bnb, I noticed ROY had posted pictures to his instagram and one of them was about my bday card to him where I had praised his English and he was happy about it!


Perjantai-päivänä rentoilua, kunnes illalla Shibuyaan, jossa tapasin Sapporon ystäviä! Eilinen ja tämä päivä olivat vihdoinkin viileämmät eikä tarvinnut hikoilla koko ajan. Tosin tänään alkoi satamaan. Aluksi izakayassa odotettiin muita, sitten parissa pubissa juomat ja juttelua kunnes paluu majapaikkaan. Hyvästit ystäville ja haikeus iski. Enää hieman yli viikko Japanissa ja seuraavana päivänä hajoaisi yksi lempibändeistäni...

- On Friday I was chilling until I went to Shibuya in the evening to meet some of my Sapporo friends!
- Yesterday and today were finally cooler days when you didn't have to sweat all the time, it was raining too.
- Didn't do much, visited izakaya and couple of pubs and chatted until I went back to air bnb. 
- Was getting bit moody as I said goodbyes to my friends, there was bit over a week left in Japan and the next day one of my favourite bands would disband...


Lauantai 2.9. olikin sitten surullinen päivä. Itketti jo ennen konserttipaikalle lähtöä. Shinjukun asemalla oli tuskaista etsiä oikea juna konserttipaikkaan mutta löysinpä oikean lopulta... Vihdoinkin pääsin käymään suurella Nippon Budokan:illa, harmi vain että sen nyt piti olla jäähyväiskonsertti. Hirveästi faneja alueella, jonotus alkoi myöhään ja meitä oli enemmän kuin oli odotettu (meitä yli 7000 kun bändi itse oli odottanut 3000 fania, mukava yllätys heille), joten konsertti alkoi 30min myöhässä. Hyvin näin paikaltani ja olihan Budokan iso! Heti kun SuG tuli lavalle rupesi jo itkettämään ja en olekaan missään konsertissa itkenyt näin paljon, mutta onneksi en ollut ainoa, nyyhkytyksiä kuului jatkuvasti ja jäsenet itsekin kyyneleet silmissä puhuivat lopussa. Paljon biisejä soittivat ja oli tupla-encore. Mutta kiitollinen olen, että pääsin tähän konserttiin ja näin SuGin toteuttavan suurimman unelmansa!
Alun perin olin suunnitellut palaavani Suomeen tämän päivän jälkeen, mutta kuullessani LONDBOY:n hajoavan myös tänä vuonna, päätin jäädä Japaniin vielä viikoksi, että näkisin heidät viimeistä kertaa myös (ja samalla pääsin käymään vielä Nagoyassa kunnolla).

- Saturday the 2nd of September was a sad day. I was about to cry even before going to the concert venue. Finding a right train in Shinjuku station was awful but I managed to find it eventually and I went to Nippon Budokan that was a huge venue. I was happy to be able to see a concert in there, sucked that it had to be a fairwell concert though...
- The concert started late as there were more fans than they had expected (over 7000 when they expected only 3000 so it was a lovely surprise to the band!).
- I was ready to cry right away when SuG came to the stage. I cried a lot but so did many other fans, and the members had teary eyes in the end as well. Many songs, double encore and so SuG had come to an end. I'm grateful I could participate in this concert and saw them fulfilling their biggest dream!
- Originally I had planned to return to Finland after this day, but as I had heard before that LONDBOY would disband this year as well, I decided to stay until I saw them for the last time in Nagoya (I could visit the city properly too).



Sunnuntai 3.9. kului suurimmaksi osaksi kotona, kunnes illemmalla tapasin kaksi tuutori-opiskelijaa (toinen omasta ryhmästäni, toinen Hokudain opiskelija, joka ei päässyt keskiviikkona paikalle) Shinjukussa ja kävimme syömässä sushia. Oli todella mukavaa jutella ja muistella tuutorointia vuosi sitten. Huomasimmekin, että olimme tasan vuosi aiemmin juuri vierailemassa joulupukin luona Rovaniemellä. Syönnin jälkeen kävelimme takaisin asemalle ja hyvästelimme.

Sunday the 3rd I spent mostly in the air bnb until went for a sushi dinner in Shinjuku with two tutor students (one from my own group, the other the Hokudai student who coldn't make it on Wednesday). It was really nice to talk and remember the tutoring weeks a year ago. After eating we walked back to station and said goodbyes.



Tässä tulikin enemmän asiaa, mitä ajattelin, joten jatkan taas seuraavalla kerralla!
Wrote longer than I thought so have to continue next time!